Paritus: Lily/James
LILY<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Lily Potter lysähti nojatuoliin Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa. Hän painoi pään käsiinsä.
"Miksi, miksi minun pitää olla niin tyhmä?" Lily kysyi puoliääneen.
"Et sinä minusta ole tyhmä", sanoi James Potter, joka oli kerrankin ilman Siriusta tai Remusia. Peter kyllä yritti seurata Jamesia, mutta yksi kädenliike sai hänet pysymään poissa.
"Olenpas. Olen koko maailmankaikkeuden tyhmin ihminen", Lily sanoi Jamesille kun näki että James istui viereiseen nojatuoliin.
"Usko minua. Sinä olet viisain ja upein koskaan tapaamani noita", James sanoi ja hymyili kokeilevasti.
Yhtäkkiä Lilyn oli helppo tajuta minkä takia muut tytöt pitivät Jamesista.
Jamesin lämpimänruskeat silmät katsoivat tiukasti Lilyn kirkkaanvihreisiin.
"Uskothan?" James kysyi.
"Esitit asiasi niin vakuuttavasti", Lily sanoi, "että uskon sinua."
James virnisti. Juuri se rikkoi Lilyn hieman nousseen mielenkiinnon niin kuin se olisi ollut kristallia tai jäätä pakkasyön jälkeen lätäkön pinnalla.
"Oliko sitten muuta?" Lily kysyi.
"No ei. Sinä vaan istuit siinä niin maailmaainhoavan näköisenä että oli pakko tsekata onko kaikki ihan okei."
"No kaikki on okei. Minun pitää lukea V.I.P-kokeisiin:", Lily sanoi äänensävyllä joka käski Jamesin painua hevon kuuseen.
"Ai. Joo. Okei. Minäkin taidan tästä lähteä lukemaan", James sanoi.
JAMES
No, ainakin Lily pehmeni hiukan, James ajatteli väistellessään kirjapinoja ja pergamenttirullia täpötäydessä oleskeluhuoneessa. Ei vain riittävästi.
James pöyhäisi mustia hiuksiaan ajatuksissaan ja oli törmätä Sirius Mustaan, parhaaseen ystäväänsä.
"Tule James, varasin sinulle paikkaa", Sirius sanoi Jamesille. Sirius viittasi kahteen nojatuoliin, jotka olivat vierekkäin takan edessä. James lösähti vasemmanpuoleiseen.
"No, saitko sen sulamaan?" Sirius kysyi innoissaan.
"En. Se vaan ei pidä minusta", James sanoi masentuneena. "Ehkä olisi parempi jättää hänet rauhaan ja keskittyä vaikkapa Alice Smithiin." Alice Smith oli siro, pyöreäkasvoinen Jamesin luokkalainen, jolla oli syvän mahonginsävyiset hiukset.
"James", Sirius sanoi ankarasti, "et sinä VOI luovuttaa yksistä pakeista."
"No yksistä en luovuttaisi, muttakun olen saanut häneltä jo ainakin kymmenesti pakit."
"Neljättoista, jos olen laskenut oikein", Sirius sanoi. James hautasi päänsä kämmeniinsä.
"No, jos Snivellus on enemmän Lilyn mieleen, niin olkoon sitten", James sanoi. Vaistomaisesti hän kuitenkin vilkaisi Lilyyn, joka kirjoitti jotain pitkälle pergamentille oleskeluhuoneen nurkassa. James tuhahti ja siirtyi Alicen viereiseen nojatuoliin flirttailemaan Alicen kanssa. Syrjäkarein James kuitenkin vilkaisi muutaman kerran Lilyä.
Mikä helvetti minua riiivaa, James ajatteli. Miksen voi vain unohtaa Lilyä?
LILY
James flirttailee Alicen kanssa. Mitä hän koettaa tuolla saavuttavansa, mustasukkaisuutta hänestä vai, Lily mietti. No, James, taisit iskeä kirveesi kiveen.
Lilyä suututti. Miksi Jamesin piti kaikista rohkelikkotytöistä valita juuri Alice, jolle flirttailla ja jonka avulla saada minut mustasukkaiseksi?
Alice oli Lilyn paras ystävä, ollut ensimmäisestä luokasta alkaen. Alice oli luonteeltaan kiltti, ja hänellä oli tapana rakastua palavasti kaikkiin jotka osoittivat häntä kohtaan kiinnostusta.
James, jos saat hänet rakastumaan ja lemppaat hänet, minä tapan sinut omakätisesti, Lily ajatteli. Miksi Jamesin piti vielä mennä Alicen ja Frank Longbottomin väliin? Miksei hän voinut jättää heitä rauhaan?
JAMES
James sanoi Alicelle hyvää yötä puoli kymmenen aikaan. Jamesilla oli aikainen aamu, vaikka seuraava päivä olisikin lauantai. Rohkelikon huispausjoukkueella oli harjoitukset aamulla ja Clint Wood piti harjoitukset tahallaan aikaisin, että saisi pitää kentän. Ilman kolmatta jahtaajaa ei kannattaisi harjoitella, joten James lähti Sirius ja Peter vanavedessään kohti yläkertaa.
"No, miten on, Kuutamo, onnistuuko edes Alicen kanssa?" Sirius kysyi.
"No, näyttäisi onnistuvan", James kertoi.
"No edes jossain. Onnea, veliseni."
"Niin, onnea James!" Peter vikisi.
Kolme päivää myöhemmin
LILY
Lily oli iloinen siitä, että V.I.P-kokeet olivat vihdoin ohi. Hän käveli Alicen kanssa ulos suuresta salista suoraan nurmikolle, järven luo linnan pihamaalle, heitti laukkunsa nurmikolle.ja istahti sen viereen samalla kun Alice istuutui hänen viereensä.
Lily näki James Potterin ystävineen tulevan lähemmäs. Voi ei, ei, Lily ajatteli. Ei nyt kun olen kerrankin iloinen.
James Potter leikki siepillään. Lilyä harmitti se, että Alice katsoi Jamesin leikittelyä niin lumoutuneena.
Lily näki Severuksen kauempana pihamaalla. Hän luki koekysymyksiä edelleen läpi. Lily toivoi, ettei James huomaisi Severusta. Tietenkin James huomasi hänet.
JAMES
"Miten menee, Ruikuli?" James huusi Severukselle.
Severus hyökkäsi pystyyn, mutta ennen kuin hän ehti käyttää sauvaansa, James jo heilautti omaansa. Sauva lensi ruohikolle kauas Severuksen taakse.
"Estous!" James huusi kun Severus yritti tavoitella sauvaansa. Severus lensi nurin.
Ihmiset heidän ympärillään osoittivat nyt täyden huomionsa Severukselle ja Jamesille.
LILY
Lily ja Alice istuivat vesirajassa vilvoittelemassa jalkojaan. Lily kuuli takaansa pamauksen ja kääntyi katsomaan. James oli taas Severuksen kimpussa.
Lily hyppäsi pystyyn ja kiskoi kenkiään jalkoihinsa. James ja Sirius sanoivat jotain, mutta Lily ei kuullut sanoja.
Kun Lily oli tarpeeksi lähellä, että James kuulisi hänen äänensä, Lily huusi:
"Antakaa hänen OLLA!"
James kääntyi ja näki tytön. Jamesin sauvaton käsi lennähti hiuksien sekaan.
"Mitä kuuluu, Evans?" James kysyi äänellä, joka ei vastannut yhtään hänen äskeistä äänensävyään.
"Anna hänen olla! Mitä hän muka sinulle on tehnyt?"
"No, enemmänkin tässä rassaa se että hän on olemassa, jos ymmärrät mitä tarkoitan…"
Monet ympärilläolijat nauroivat, mutta Lupin ja Lily eivät.
"Luulet olevasi hauska, Potter", Lily sylkäisi sanat suustaan. "Mutta olet pelkkä röyhkeä ja päsmäröivä jalkarätti. Anna hänen olla."
"Annan, jos lähdet ulos minun kanssani. Suostuisit nyt… Jos lähdet, sauvani ei enää ikinä osoita vanhaa kunnon Ruikulia."
"Minä en lähtisi sinun kanssasi ulos vaikka joutuisin valitsemaan sinut tai jättiläiskalmarin."
"Huono tuuri, Sarvihaara" Sirius sanoi.
Lily ei nähnyt, mitä Severus teki, mutta pian Jamesin kasvoissa oli syvä avohaava josta roiskui verta tämän kaavulle. Pieni sauvannäpäytys Jamesilta ja Severus roikkui nilkastaan ilmassa. Ohuet jalat ja harmaantuneet alushousut näkyivät, kun Severuksen kaapu valui pään yli.
"Päästä hänet alas!" Lily huusi.
"Totta kai", James sanoi ja heilautti sauvaansa. "Kangistumis tyystilys!" hän huusi kun Severus tipahti maahan.
"ANNA HÄNEN OLLA!" Lily huusi niin kovaa kun pystyi. samalla kun veti oman sauvansa esiin.
"Äh, Evans, älä pakota minua noitumaan sinua!" James sanoi vilkuillessaan Lilyn sauvaa.
"Ota sitten kirous pois hänestä!"
James alistui ja mumisi vastakirouksen. Severus nousi jaloilleen.
"Kiitä onneasi että Evans sattui paikalle" James aloitti, mutta Severus keskeytti hänet.
"Minä en kaipaa hänenkaltaistensa kuraveristen apua!"
Lily hätkähti. Viikko sitten Severus suuteli häntä kasvihuoneiden takana ja nyt haukkui kuraveriseksi.
Ei tämä voi olla totta, Lily ajatteli, ei hän voi olla tosissaan. Olen tuntenut hänet pian viisi vuotta, ja yhtäkkiä hän haukkuu minua kuraveriseksi! Mitä minä olen tehnyt?
Ei, en minä ole tehnyt mitään muuta kuin vaan pelastanut hänet Potterilta, Lily järkeili. Hän on samanlainen kusipää kuin Potter, ei kestä nolaamista eikä ainakaan sitä, että tyttö, saati jästisyntyinen auttaa hänet pulasta.
"Selvä", hän sanoi tyynesti, "vastedes en vaivaudu. Ja sinuna pesisin housuni, Ruikuli." Lily äänsi Ruikulin huolellisen halveksivasti.
JAMES
"Pyydä Evansilta anteeksi!" James karjui ja tähtäsi häntä sauvallaan.
"Minä en halua, että sinä käsket hänen pyytää minulta anteeksi", Lily sanoi. "Itse olet yhtä paha kuin hän."
"Minä en ikinä hauku sinua tiedät-kyllä-miksi!" James huudahti.
"Sotket tukkaasi, koska luulet että on makeeta näyttää siltä kuin olisi juuri noussut luudanvarrelta, leveilet typerällä siepilläsi, kuljeskelet pitkin käytäviä ja noidut kaikki, jotka vähänkin käy hermoillesi, ihan vain koska pystyt! Minua ihmetyttää, että luudanvartesi jaksaa ollenkaan nousta maasta kun paksu pääsi on kyydissä. Sinä kuvotat minua!" Lily lähes huusi.
Lily kääntyi ja lähti kävelemään ripeästi pois. Alice seurasi perässä.
"Evans! Hei EVANS!" James huusi turhaan.
LILY
"Se tuntui hyvältä" Lily sanoi Alicelle, "todella hyvältä."
Lily ja Alice haukkuivat koko matkan takaisin linnaan James Potteria ja Alice tuntui unohtaneen koskaan olleensa ihastunut Potteriin.
Seuraavana yönä
"Lily, olen pahoillani."
"Ei kiinnosta."
"Lily, oikeasti anteeksi."
"Pää kiinni. Tulin tänne vain koska Alice sanoi että uhkasit nukkua koko yön täällä."
"Niin uhkasin ja olisin nukkunutkin jos et olisi tullut", Severus sanoi.
Severus sanoi pyysi useasti anteeksi että oli haukkunut Lilyä ja Lily vastasi inhoavasti, että jos Severus haukkui muita kuraverisiksi, miksi hän olisi poikkeus.
"Äh, pää kiinni Severus. En jaksa enää kuunnella sinua", Lily sanoi ja kiipesi takaisin oleskeluhuoneeseen muotokuva-aukon kautta.
JAMES
James istui nojatuolissa näkymättömyysviitan alla. Hän näki Lilyn livahtavan ulos muotokuva-aukosta sen jälkeen kun tyttö oli varmistanut että oleskeluhuone oli tyhjä. Niin se olikin, Jamesia lukuunottamatta.
Äkkiä Lily syöksyikin sisään muotokuva-aukosta pyyhkien silmiään. Lilyllä oli yllään tummansininen aamutakki ja hiukset olivat letillä selässä. Hän näytti Jamesista uskomattoman kauniilta seistessään siinä sohvan edessä.
Lily istahti nojatuoliin ja painoi kasvonsa käsiinsä. Hänen hartiansa hytkyivät pidätetystä itkusta ja Jamesin kävi kovasti sääliksi Lilyä. Hän veti näkymättömyysviitan päältään ja siirtyi lähemmäs Lilyä.
"Hei Evans. Onko kaikki okei?"
Lily nosti katseensa. Mistä James siihen tuli?
Lily ei jaksanut miettiä sitä. Hän vain kaipasi kovasti olkapäätä.
"Ei."
"Haluatko kertoa minulle, mikä painaa mieltäsi?" James kysyi. Lily ei ollut uskoa korviaan. Poika, jonka hän oli aikaisemmin päivällä haukkunut, tarjosi hänelle lohdutusta.
"Severus vaan… Oli ääliö."
"No sitähän se aina on, eikö?" James kysyi. Lily katsoi hänen mustien kasvojen kehystämiä kasvojaan, joilla ei ollut hiventäkään pilkkaa tai naurua.
"No ei hän ennen sitä tämänpäiväistä…" Lily, jonka oli jo onnistunut lopettaa itkeminen, purskahti uudestaan itkuun. James veti hänet lähemmäs ja Lily painoi kasvonsa pojan olkapäälle.
James piti Lilyä sylissään ja antoi Lilyn itkeä olkaansa vasten.
LILY
"Kiitos, James" Lily kuiskasi Jamesin olkapäähän. "Kiitos."
"Voi Lily. Minun tässä kiitollinen pitäisi olla. Ymmärrän vasta nyt millainen omahyväinen paska olen ollut."
Lily värähti. Täsmälleen noita sanoja hän oli käyttänyt kun oli haukkunut James Potteria Severukselle.
"Lily, jos et pane pahaksesi, tekisin tämän nyt…" James sanoi.
Hän laski huulensa Lilyn huulille. Lily tunsi Jamesin tuoksun, saippuan ja hiekan huumaavan tuoksun.
Viimein James irrottautui Lilyn huulista, monen minuutin, tai ehkä muutaman tunnin, kuluttua.
"Se tuntui hyvältä", Lily kuiskasi Jamesille.
Toinen suudelma tuntui vielä paremmalta.
