<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Paritus: Lily/Severus

 

  Severus Kalkaros istui suuren tammen alla, järven rannalla. Aurinko paistoi ja sen säteet leikkivät aaltojen harjoilla.

  Severuksen mieltä kuitenkin painoi huoli. Hän oli nähnyt muodonmuutoksien tunnilla Lily Evansin katsovan James Potteria kiinteästi, liian kiinteästi. Mustasukkaisuus kalvoi Severuksen mieltä. Perkeleen Potter, sen piti mennä ihastumaan siihen ainoaan tyttöön, josta hän, Severus Kalkaros, oli kiinnostunut.

  Severus kaivoi maasta kiven ja heitti sen äkeissään veteen. Hän kuvitteli eteensä James Potterin ilkkuvat kasvot, jotka kääntyivät suutelemaan Lilyä. Se oli tietenkin pelkkää kuvitelmaa, mutta silti se sai hänet tolaltaan. Severuksen käsi puristi sylissä lojuvaa taikasauvaa, niin että siitä purskahti muutama punainen kipinä. Hän tähtäili päänsä yläpuolella oleviin tammenlehtiin, kuvitteli jokaiselle niistä James Potterin kasvot. Yksi toisensa jälkeen lehdet leimahtivat liekkiin, käpristyivät ja tippuivat maahan.

  Severuksen takaa kuului äänekästä naurua. Hän pusersi kätensä yhteen, koska tiesi että jos kääntyisi, hän näkisi James Potterin ja Sirius Mustan, Remus Lupinin ja ehkä myös Peter Piskuilanin.

  Severus nousi, ja lähti kiireesti pois. Ei hän Potteria tai hänen ystäviään pelännyt, häntä vaan ei huvittanut päätyä roikkumaan ilmaan nilkoistaan.

  Vaikka päivä oli kaunis, Severus lähti kohti linnaa. Ihan hyvin hän voisi vaikka lukea kokeisiin.

  "Sev!" hän kuuli takaansa kirkkaan äänen, jonka olisi tuntenut unissaankin. Hän pysähtyi odottamaan Lily Evansia, joka juoksi hänen perässään punaiset hiukset pitkällä palmikolla selässä liehuen.

  "Mihin sinä noin nopeasti lähdit? Näin sinut tuolla järven rannalla, mutta ennen kuin ehdin sinne, sinä olit jo lähtenyt melkein juoksemaan linnaan!" Lily puuskutti.

  "Jaa, no, ajattelin mennä lukemaan kokeeseen. Kun en nyt viitsi tuollakaan olla, löytäisin kuitenkin itseni ennen pitkää nilkoistani roikkumasta", Severus sanoi.

  "Voi, Sev. Potter nyt vaan on ääliö."

  Severuksen mieli keventyi kun Lily haukkui James Potteria. Ehkä hän oli vain kuvitellut Lilyn katselevan Potteria.

  "Sitä paitsi, oletko nähnyt mitä se tekee koko ajan? Pöyhii tukkaansa, että näyttäisi siltä kun olisi juuri noussut luudanvarrelta. Omahyväinen paskahan se on."

  "Omahyväinen paska joka on ihastunut sinuun, Lily", Severus sanoi hiljaa.

  "No saa olla ihan rauhassa. Ei tule koskaan saamaan minulta tunteisiinsa vastausta. Vain kuolleen ruumiini yli lähtisin sen kanssa Tylyahoon, vaikka James pyytääkin minua usein sinne kanssaan", Lily sanoi Severukselle. "Sinun kanssasi siellä on paljon mukavampaa".

  Severus hymyili. Hymy hänen kasvoillaan kuitenkin häipyi nopeasti, kun heidän takaansa kuului ivallinen ääni.

  "Hei, Snivellus!" Lily jäykistyi Severuksen vieressä.

  "Laahustat, Snivellus", Potter jatkoi. "Pitäisikö korjata ryhtiä?" hän kysyi ystäviltään samalla kun veti sauvaansa kaavun taskusta.

  "Jätä hänet rauhaan, Potter". Lilyn ääni tihkui inhoa.

  "Ai hei, Evans", James sanoi aivan kuin olisi juuri huomannut Lilyn.

  "Mitä kuuluu?" Jamesin sauva osoitti edelleen Severusta.

  "Potter. Lopeta nyt." Lily sanoi.

  James pysyi vaiti hetken. Lopulta hän vastasi: "Jos lähdet kanssani Tylyahoon ensi tylyahonviikonloppuna."

  "Vain kuolleen ruumiini yli", Lily toisti sanat jotka oli juuri sanonut Severukselle.

  Lily asteli Jamesin eteen. Hän varpisti yltääkseen lyömään Jamesia kämmenellä poskelle. James jäi hölmistyneenä seisomaan paikoilleen kun Lily tarttui Severuksen käteen ja lähti vetämään tätä pois paikalta. He kuulivat vielä Siriuksen sanovan Jamesille: "Parempi onni ensi kerralla".

  "Se oli… uskomatonta" Severus sanoi Lilylle kun he olivat kuulomatkan päässä Jamesista ja muista.

  "No sitähän minä olenkin, vai enkö muka?" Lily virnisti kiusoittelevasti.

 

***

Samana iltana Severus ja Lily istuivat kasvihuoneen takana, paikassa josta heidät usein olisi voinut löytää, jos joku olisi vaivautunut etsimään heitä. He nauroivat edelleen Jamesin hölmistyneelle ilmeelle. Äkkiä Lily kuitenkin lakkasi nauramasta.

  "Sev."

  Severus katsoi Lilyä, joka oli aivan vakava. "No?"

  "Tätä". Lily, joka istui Severuksen vieressä, kiersi kätensä Severuksen ympärille ja käänsi kasvonsa tätä kohti. Lily painoi huulensa Severuksen huulille. Pian hän kuitenkin vetäytyi pois.

  "Anteeksi", Lily sanoi hiljaa Severukselle.

  "Mitä anteeksipyydettävää tuossa oli?" Severus kysyi ja kiersi kätensä Lilyn ympärille.

  "Minä… Minä rakastan sinua", Lily sanoi Severukselle ja painoi päänsä tämän olkapäälle.